25.02.2020 Skerry

Kirjoittanut Eeva VRL-14793, entisen omistajan kodista

Taputin Skerryä ja löysäsin liinaa kädessäni. Skerry lähti kulkemaan kiireisesti ympyrää oikeaan kierrokseen. Juoksutin nopeasti kaikki askellajit kumpaankin suuntaan läpi. Skerry ei ollutkaan niin villinä kuin olin ennustanut. Se kulki varsin kauniisti, ja malttoi kuunnella, kun rauhoittelin sitä. Olihan maneesi tyhjänä melkoisen jännä paikka, mutta kyllä hevosen kuin hevosen pitäisi tilanteesta selvitä. Skerry kuunteli tarkkaan kaikkia ulkoa kuuluvia ääniä. Se oli rauhoittunut paljon viime aikoina, mutta työtä piti vielä tehdä, jotta orin koko kapasiteettia pystyttäisiin hyödyntämään. Valitettavasti minulla ei riittänyt aika tällaiseen projektiin. Ei siitä kuitenkaan olisi tullut useamman ratsastajan ratsua.

Kapusin orin selkään, kenties viimeisen kerran ikinä. En voi väittää, että välillemme olisi muodostunut mitään erityistä suhdetta, mutta pidin sen luonteesta. Jalustimet olivat valmiiksi sopivalla mitalla, joten otin ohjat tuntumalle ja lähdin ravaamaan ympäri maneesia. Tarkastimme jokaisen nurkan, ettei niissä vaan olisi mörköjä, ja tarkistin vielä kaasun ja jarrun toiminnan. Skerry tuntui todella hyvältä. Se lähti heti hakeutumaan peräänantoon, eikä yrittänyt nostaa päätä kattoon, kuten sillä joskus on tapana. Ikään kuin se olisi yrittänyt anella minua pitämään sen itsellään. Omatunto kolkutti. Tuntui kuin pettäisi Skerryn luottamuksen, mutta minkä sille voi, kun ei raha, aika eikä jaksaminen riitä.

Päästin Skerryn koko osaamisen valloilleen. Laukkailimme hyvän mielen pätkiä, mutta pääosin työstin sitä kunnolla. Tein paljon pidennyksiä ja lyhennyksiä sekä pohkeenväistöjä. Skerry teki kaikkensa. Tänään yhteistyö pelasi mainiosti. Katsomossakaan ei ollut kenenkään kahisevia takkeja tai kikattavia muoreja häiritsemässä. Olisipa joku nänhyt meidät nyt. Ihmisillä oli Skerrystä liikaa ennakkoluuloja. Mutta tänään minun pelokas jänöjussini ei pomppinut metsän siimekseen piiloon, vaan asteli pilvissä tietäen, että on upea.